Ostin siis lentolipun Incheonin lentokentältä Helsinki-Vantaalle.
Reilu kuukausi, vajaat viisi viikkoa, 34 päivää tai 809 tuntia. Sitten nousen koneeseen ja tulen takaisin Suomeen. Takaisin koti-Suomeen. Kuukausi sitten olin täysin valmis sullomaan sekalaisen omaisuuteni pakettiin, palaamaan kotiin ja jatkamaan arkea siellä, “omien ihmisten parissa”. Tää kaupunki oli niin nähty, korean kielikurssin tunnit ahdistivat sisintä myöten ja viikon kohokohta oli, kun Good Wifen uusi jakso laitettiin nettiin. Sitten tapahtui jotain. Liekö tähtien asemat muuttuneet tai tavarat löytäneet feng shuin, mutta asiat alkoivat viimein pudota oikeille raiteilleen. Viimeisen menneen kuukauden aikana löysin ne omanlaiset ihmiset, seikkailin niin, että blogin päivitys jäi armotta toissijaiseksi, kömmin välillä pohjamudissa ja nauroin taas kunnes mahaan sattui ja jalat pettivät alta. Se on hyvä kuukausi se, kun ei edes muista mitä kaikkea on tullut tehtyä mutta muistaa, että oli ihan hemmetin hauskaa.
Olen hurjan innoissani, että näen kohta taas minulle ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ja voin alkaa tekemään tulevaisuudensuunnitelmia kauemmas kuin viikon päähän. Suomi on hienompi paikka kuin olisin väittänyt sen olevan sieltä lähtiessäni, ja tunnen olevani onnekas saadessani palata sinne. Kuinka monta hienoa tyyppiä, paikkaa ja reissua siellä odottaakaan. On kuitenkin kiistämätön totuus, että tänne jää yksi upeimmista kokemuksistani eikä sitä ole helppo jättää taakseen haikeutta tuntematta. Klise tai ei, olen todella oppinut maailmasta ja itsestäni valtavasti. Tunnen olevani ihan hiton rikas.
Vielä on kuitenkin aikaa. 5 viikkoa täyttä tykitystä. Sitten vaihdan päiväkirjan uuteen, Korea saa olla aivan oma kirjava lukunsa kirjahyllyssäni.
Reilu kuukausi, vajaat viisi viikkoa, 34 päivää tai 809 tuntia. Sitten nousen koneeseen ja tulen takaisin Suomeen. Takaisin koti-Suomeen. Kuukausi sitten olin täysin valmis sullomaan sekalaisen omaisuuteni pakettiin, palaamaan kotiin ja jatkamaan arkea siellä, “omien ihmisten parissa”. Tää kaupunki oli niin nähty, korean kielikurssin tunnit ahdistivat sisintä myöten ja viikon kohokohta oli, kun Good Wifen uusi jakso laitettiin nettiin. Sitten tapahtui jotain. Liekö tähtien asemat muuttuneet tai tavarat löytäneet feng shuin, mutta asiat alkoivat viimein pudota oikeille raiteilleen. Viimeisen menneen kuukauden aikana löysin ne omanlaiset ihmiset, seikkailin niin, että blogin päivitys jäi armotta toissijaiseksi, kömmin välillä pohjamudissa ja nauroin taas kunnes mahaan sattui ja jalat pettivät alta. Se on hyvä kuukausi se, kun ei edes muista mitä kaikkea on tullut tehtyä mutta muistaa, että oli ihan hemmetin hauskaa.
Olen hurjan innoissani, että näen kohta taas minulle ne kaikkein rakkaimmat ihmiset ja voin alkaa tekemään tulevaisuudensuunnitelmia kauemmas kuin viikon päähän. Suomi on hienompi paikka kuin olisin väittänyt sen olevan sieltä lähtiessäni, ja tunnen olevani onnekas saadessani palata sinne. Kuinka monta hienoa tyyppiä, paikkaa ja reissua siellä odottaakaan. On kuitenkin kiistämätön totuus, että tänne jää yksi upeimmista kokemuksistani eikä sitä ole helppo jättää taakseen haikeutta tuntematta. Klise tai ei, olen todella oppinut maailmasta ja itsestäni valtavasti. Tunnen olevani ihan hiton rikas.
Vielä on kuitenkin aikaa. 5 viikkoa täyttä tykitystä. Sitten vaihdan päiväkirjan uuteen, Korea saa olla aivan oma kirjava lukunsa kirjahyllyssäni.
5 kommenttia:
Hei, etkö omalla selfiellä kartuta niitä tilastoja yhtään? ;) Näkemisiin!
Henna
Haha. En. :---D
Vihdoinkin uutta tekstiä blogissa! On täällä vähän väliä käyty kurkkimassa, jos vaikka olisi kuulumisia. Nyt tuli taas valtava ikävä - mutta kohta me nähdään ❤️😘 ps. Ota niistä kampuksen pensaista paljon, paljon kuvia...
Vihdoinkin uutta tekstiä blogissa! On täällä vähän väliä käyty kurkkimassa, jos vaikka olisi kuulumisia. Nyt tuli taas valtava ikävä - mutta kohta me nähdään ❤️😘 ps. Ota niistä kampuksen pensaista paljon, paljon kuvia...
Lisää tulee kunhan ehdin saada tekstit valmiiksi. ;----)
Lähetä kommentti