Jouluvalojen aikaan

Niin, en ole kirjoittanut mitään kuukauteen. KUUKAUTEEN. Näin ei pitänyt käydä, minun piti lähettää pidempiä lyhyempiä tekstejä tasaisesti pitkin vuotta ja pitää teidät samalla ajan tasalla. Mutta kuinkas kävikään? Kaveri tuli kylään, sydäntä riipivä koti-ikävä yllätti, ryhmätöitä ja lopputenttejä alkoi tippua tasaiseen tahtiin ja sitten se alkoi, se kauan odotettu loma. Ja mun mieli oli aivan jossain muualla, kuin asuntolan huoneessa tietokoneen ääressä.

Loma alkoi vajaa viikko sitten ja samalla Ewhan opiskelija-asuntola tyhjeni asukkaista. Lähes kaikki ne enemmän ja vähemmän tutut naamat, joita olen tuijotellut neljä kuukautta hajaantuivat ympäri maapalloa viettämään Joulua omien perheidensä kanssa. Osan kanssa jälkeen jää vain Facebook-kaveruus, mutta osasta tuli läheisiä ja osa viikottaista, jopa päivittäistä elämää. Nyt nuo kaikki luodut ihmissuhteet ja niiden mukanaan tuoma turva tuntuvat kadonneen pölynä ilmaan. Niin muuttuvat siis päivät.

Vielä hetki vietetään kuitenkin kuluneessa muutamassa kuukaudessa. Mitä ihmettä mä oikeen tein kun mulla ei muka ollut aikaa blogipostausten värkkäämiseen?

Marraskuun alussa meidän tuutori, aiemminkin blogin puolella seikkaillut korealainen kaverini kutsui minut kolmen muun vaihtarin kanssa kotikaupunkiinsa ja vanhempiensa kotiin vierailulle. Nelituntisen bussiajon jälkeen saavuimme pieneen kaupunkiin Etelä-Korean eteläisemmälle puolelle ja pääsimme tutustumaan korealaiseen omakotitaloon. Täytyy todeta, en ole varmaan koskaan päässyt kokemaan vieraanvaraisempaa kohtelua. Pääsimme suoraan valmiiseen ruokapöytään (kaverinikin oli otettu äitinsä panostuksesta, taisi olla harvinaista herkkua). Päivällisen jälkeen perheen äiti kantoi sisälle olohuoneeseen ison pahvilaatikon täynnä upouusia ja kaikenkirjavia sukkia ja puolipakotti meidät valitsemaan sukista mieleisimmät. Olin ihan sanaton, en ole ikinä aiemmin kohtannut tällaista ylitsepursuavaa vieraanvaraisuutta. Sama kohtelu jatkui koko viikonlopun lävitse. Mistään emme saaneet maksaa, ja uskokaa pois, kyllä me yritimme.

 

Viimeisenä päivänä saimme vielä opetella tekemään kimpap-rullia (makirullia muistuttava ruoka, mutta korealaisilla täytteillä). Ette usko, kuinka paljon mä oon kaivannut kokkausta. Se tunne, kun saa levitettyä riisin tiiviisti ja tasaisesti merilevälle, täyttä onnea!

Lantern Festival vuosimallia 2014, check.

Ja sitten saapui vuoden paras synttäri- tai joululahja. Etelä-Suomen lahja maailmalle toi hetkeksi helpotusta Suomen ikävään roudaamalla pitkän vartensa viikoksi toiselle puolelle maapalloa, minun luokse. Koko viikko oli täynnä hammasrivistöjen esittelyä, hysteeristä naurua, puhemaratoneja syvällisistä ja ei-niin-millään-tavalla-syvällisistä aiheista ja päätöntä seikkailua pitkin Soulin katuja.

Eikä riittänyt, että sain yhden rakkaimmista ihmisistä tänne, hän toi mukanaan puolikkaan matkalaukun kokoiset terveiset ystäväporukaltamme. Yhtäkkiä Soulin syksy näytti huomattavasti valoisammalta. Kumma, mitä ihan tavallinen hammastahna, purkka ja puuro voivat tehdä.

Ystäväni lähdön jälkeen koin toistaiseksi pahimman koti-ikävän. Se oli odotettavissa, tunsin sen tulevan koko syksyn ajan, mutta nyt on taas parempi. Vaikka on Joulu ja kaipaan perhettä ja ystäviä, tiedän pääseväni kotiin yllättävän nopeasti. Reilut viisi kuukautta vierähtää silmänräpäyksessä, kun maailmankaikkeus tarjoaa seikkailua toisen perään.

Mitä sitten tapahtui, en tiedä. Pari viikkoa meni tenttien ja deadline-päivien sumussa. Lukukauden lopulla suuri osa vaihtareista palasi kotiinsa, joten läksiäisiä vietettiin yksi jos toinenkin. Ja niin hiljenivät yliopiston asuntolat.

 

Seikkailut kuitenkin jatkuvat, edessä on reilun kahden kuukauden loma ja suunnitelmia kuhisee päässä. Ehkä hyppään lentokoneeseen, käyn keikoilla ja kuljen ilman kelloa. Stressin aion ainakin jättää kirjahyllyyn korean oppikirjojen väliin.

 

Hyvää oloa ja rakkautta seuraavaan vuoteen kuomaset. 2015, siitä tulee ihan varmasti hyvä vuosi!

즐거운 크리쓰마쓰, hyvää Joulua!

Niin saapui Joulu Etelä-Koreaan. Ei ole kinkkua, sinappia, laatikoita, glögiä saati pipareita, mutta meillä on friteerattua kanaa, salaattia, jäätelöä ja mikä tärkeintä, Joulumieli. Tästä tulee erilainen Joulu. Joulukortteina toimikoon meidän korealaiset edustuskuvat.

Hyvää Joulunaikaa kaikille Suomeen, ootte mielessä. Peace out.