Jossain lienee kirjoittamaton sääntö, ettei opiskeluvaihdon aikana saa olla kurjaa. Elämästä pitää ottaa irti kaikki mitä lähtee ja nauttia jokaisesta hetkestä koko loppuelämän tarpeiksi, ilman liiallista harkintaa. What happens in South Korea, stays in South Korea. Nauti. NAUTI!
Mä olen nauttinut. Mulla on ollut lukemattomia upeita hetkiä, mä olen nauranut välillä vedet silmissä ja tanssinut jalat hajalle, laulanut Beyoncéa ja hyräillyt James Blakea karaokessa, kaupoissa ja kaduilla. Arkea ei kuitenkaan pääse koskaan pakoon, se tulee mukana halusi sitä tai ei. Ruokaa pitää saada joka päivä, rahatilin tilannetta tarkastella (rakkaat hakkerit, voisitteko jättää mun rahatilin tän Osuuspankin selkkauksen ulkopuolelle? :------)) ja kyllä, niitä yksinäisiä hetkiä tulee väistämättä. Viimeisen viikon verran olen köhinyt keuhkoja tyhjiksi ja täyttänyt roskista nenäliinatolloilla. Useamman yön olen pyörinyt sängyssä etsien hyvää asentoa ja yrittänyt olla herättämättä kämppistäni yskimiskohtauksilla. Koska en halua jakaa kavereille tätä nautintoa (ei ehkä olla vielä niin hyviä kavereita), olen samalla linnoittautunut elämään neljän seinän sisällä ja ottanut projektin alle Seinfeldin 9 tuotantokautta. Hengähdystauolla olen käynyt hakemassa kiinalaista take out -ruokaa (täällä viedään out, ei away) tai vaihtanut elokuvaan. Ei sitä vaihtovuotta tällaiseen pitänyt tuhlata.
Vielä täältä noustaan uuteen nousuun, mutta välillä pitää kai kokea vähän kurjempia hetkiä. Osaa sitten nauttia enemmän niistä pienistä asioista. Kuten nenän kautta hengittämisestä.
