Vuoren huipulla

Viikko sitten sunnuntaina heitin repun selkään, vedin lenkkarit jalkaan ja jätin kaupunkin hälinän hetkeksi taakse kuuden muun innokkaan kanssa. Suuntana oli Bukhasan-vuori, tavoitteena päästä huipulle asti 800 metrin korkeuteen ja arvioitu matka-aika kaikkiaan 7 tuntia.

Vaikka infopisteellä kerrottiin lopun olevan haastavin osuus, oli hienoinen järkytys, kun saimme viettää ensimmäiset 45 minuuttia vaelluksestamme tehden tiukkaa jalkatreeniä portaita ylös kivutessa. Siinä oli henkinen vahvuus koetuksella, varsinkin kun luulimme alun olevan helpoin osuus.

 "One step at a time. It's like a metaphor for our lives" kuulin jonkun sanovan. Hemmetti, eihän se silloin auta jäädä portaille itkemään poltetta takareidessä tai hikikarpaloita otsalla. Me vaan mentiin.

Kolmisen tuntia myöhemmin saavuimme viimeisen huipun juurelle ja jonossa kulkevat korealaiset näyttivät vuoren kylkeä kiemurrellessaan aivan kirjavanvärisiltä muurahaisilta. Huipulle oli päästävä ja sinne me sitten mentiin, oman elämän Veikka Gustafssonit. Ei ollut ihan Mount Everest, mutta kyllä sieltä vähän kauemmas onneksi näkyi kuin Jyväskylän Harjulta.

 

Soul oli vuoren huipulta vielä suurempi kuin osasin etukäteen kuvitella. Kaupunki sijaitsee vuorten keskellä, joten siellä on vielä muutama hassu kukkula valloitusta odottamassa.

Huipulla oli ruuhkaa, kaikki halusivat selfien.

Pilvistä laskeuduttuamme löysimme tiemme buddhalaistemppeliin, joita on usein vuorten juurella. Kuvat kertovat enemmän kuin osaisin kertoa, kaikki kyltit kun olivat tietysti koreaksi kirjoitettu.

Vaellusinnostus iski kertaheitolla, mä haluaisin heti takaisin luontoon. Maltan odottaa syksyn kirjavaa lehtisatoa, mutta sitten taas. I'll be back.

P.S. Ihme tapahtui, mä löysin kuin löysinkin puurohiutaleita! Onhan niihin lisätty sokeria, kaikkeen on, ja tietysti paketti on puoli tyhjä kun avaan sen (kirjaimellisesti, piti oikein siristää silmiä kun kurkkasin pakettiin, onko siellä MITÄÄN). Tietysti maksoin siitä 5-kertaisen hinnan Suomen hintoihin verrattuna. Mutta silti. Mulla on puuroa! <3

Seoulmates

Nää ihmiset. Voi hitsi vie. Sitä voi olla missä tahansa maailmassa, mutta ihmiset on ne, jotka tekee kodin ja joiden kanssa käytyjä keskusteluja ja koettuja asioita muistellaan vielä vuosikymmenien kuluttua. Ylemmän kuvan ihanien tyttöjen käytiin yhtenä päivänä pienen pienessä kahvilassa, jossa istuttiin tutulle tiskille juomaan lattea ja tuorepuristettua greippimehua. Paikka oli tuttu parin illan takaa, kun kaatosateen yllättäessä jäätiin kahvimestan katokseen katselemaan, kuinka korealaisten kauluspaidat liimautuivat ihoihin kiinni ja treffeiltä kotiin palaamassa olevat parit tarrautuivat toisiinsa entistä tiukemmin kiinni sateenvarjon alla. (Eipä muistella, kuinka mun nahkakengät myös saivat nauttia kosteudesta ja melkein aloin rakentamaan arkkia maailmanlopun varalle.)

Paikka tuntui jo tuolloin ihastuttavalta (sateen suojassa se lämmin latte maistui aika mahtavalle + WIFI!!! <3) ja nyt toisella kerralla viimeistään meistä tuli uskollisia vakioasiakkaita. Siinä vaiheessa, kun paikan kokki pyöräyttää pienessä keittiössä eteemme munakasleipiä (ansaitsisivat paljon hienostuneemman nimityksen, mielellään ranskaksi. Pain au œuf?? ), mä rakastuin tähän paikkaan ja samalla koko korealaiseen vieraanvaraisuuteen. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun saimme korealaisessa ruokapaikassa paikan erikoisuuksia ilman erillistä veloitusta. Ihan vaan, koska ei ollut muita asiakkaita ja pannu oli kuuma.

Jos kuulostaa ylitsepursuavan positiiviselta, on niitä turhauttavia ja raivostuttaviakin hetkiä ollut matkan varrella, uskokaa pois. Muutaman päivän ajan olen kironnut läppärin kanssa ja melkein jo vein koko roskan katukojuun friteerattavaksi. Nyt mennään kuitenkin ilon kautta, hitto vie.

Han-joen rannalla

Koulu alkoi viikko sitten ja nyt jo saimme nauttia pidennetystä viikonlopusta. Koreassa vietettiin maanantaina korealaista kiitospäivää, me kiittelimme onneamme ja lähdimme Han-joen rantaan pyöräilemään ja odottamaan auringonlaskua. Satula oli aivan liian matalalla, pyöräilykaista täynnä urheilutamineilla varustautuneita pyöräilijöitä (jotka soittivat kaiuttimista musiikkia (mm. Backstreet Boys'ia <33) täysillä ja ohittelivat meitä kolme kertaa nopeammalla vauhdilla, ei ehditty mukaan kuullaksemme biisejä loppuun :'''( ) ja nautin joka hetkestä. Ehdin jo haaveilla oman pyörän hankkimisesta tänne: pääsisi pyöräilemään joen vartta kunnon vauhdeilla ja huudattamaan omia musiikkeja kanssapyöräilijöille (Jos pysytellään poikabänditeemassa, mut vaihdetaan tälle vuosituhannelle One Direction'in soundeilla? Eikö!?).

Osaa se joskus vaan olla aika kaunis.

Superb market

Mä rakastan ruokakaupoissa kiertelyä, mutta ihan erityisen hauskaa se on ulkomailla. Täällä on pieniä , Siwan tapaisia ruokakauppoja vähän joka kulmassa, mutta suurempaan ruokakauppaan pitää lähteä hieman kauemmas. Mutta no jaa, mitäpä en tekisi löytääkseni TERVEELLISTÄ aamupalaa. Olen tähän mennessä syönyt aamupalaksi banaaneja (jotka ovat ainoita kohtuuhintaisia hedelmiä täällä) ja maissihiutaleita. Sokerihuurteiset maissihiutaleet käyvät aamupalasta muutaman aamun, mutta pidemmän päälle noin makea aamupala ei minulle oikein maistu. Enpä olisi uskonut, mutta kyllä se aamupuuro on SE juttu, jota eniten Suomesta kaipaan juuri nyt.

 

Paikallista markkinointia ei voi syyttää luovuuden puutteesta. Henkilökohtaisesti ostaisin lähes mitä tahansa, jos sen siivellä saisin ÜBERMAKEEN VESITYKIN!!! Tuollainen paikallisen tuotemerkin hiutaleet ovat 4 euron luokkaa, mutta Kelloggs'in "amerikkalaisesta laadusta" saa maksaa melkein tuplahinnan. Ulkomaiset tuotteet ovat täällä muutenkin huomattavasti korealaista kotimaista kalliimpia. Tämä koskee myös hevi-osaston tuotteita. Omenasta saattaa joutua pulittamaan euron verran woneja ja kaksi porkkanaa saattaa maksaa 2 euroa. Muistelen kaiholla sitä syksyistä sesonkiaikaa, kun saatoin maksaa 70 senttiä kilosta porkkanoita ja rouskuttaa niitä aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi sormet oransseina. Suomalainen hevi-hinnoittelu on mahtavaa, joten syökää niitä herkkuja kun niitä on tarjolla!

Mä en ole syönyt anjovista täällä vielä kertaakaan, mutta ilmeisesti kotikokkauksessa käytetään paljon kuivattua anjovista. Oli meinaan vaihtoehtoja jos jonkinlaista, ihan sentin mittaisista minifisuista täyskasvuisiin anjoviksiin. Samankaltainen hylly löytyi muun muassa erilaisille nuudeleille ja gochujang-maustetahnalle, jota käytetään paljon korealaisissa ruuissa.

Mä oisin toi punapäinen barbi ja sä voisit olla toi vaaleehiuksine barbi ja sit nää vois vaikka mennä naamiaisiin. Ja jos barbin hiusväri ei vielä tyydytä lapsuuden pilvilinnoja, voi hakea kengät Barbien ihkaomasta kenkäkaupasta. Mitäpä Barbien täydellisen symmetrisellä ja muovisella naamalla ei voisi markkinoida. Superfantsuu!

P.S. Puuron metsästys jatkuu!

Kauneuden ihmemaa

Koska Ewha (Womans University) on naisten yliopisto, on yliopiston lähialuekin täynnä naisten vaatteita myyviä liikkeitä ja kojuja sekä kosmetiikkaliikkeitä. Ja niitä kosmetiikkaliikkeitä, voi pojat, niitä riittää! Nyt siis rakkahat ystävät, jos kauneudenhoito ei kiinnosta pätkän vertaa, voitte huoletta sulkea selaimen, koska aion todellakin kertoa koko tekstin mitalta ensikosketuksestani korealaiseen kosmetiikkaan ja paikallisista kauneusihanteista. Ihanan pinnallista, eiks oo? ^^

Monen liikkeen oven suussa seisoo myyjäneiti houkuttelemassa ohikulkevia neitokaisia sisälle ja Suomesta saatavaan kosmetiikkaan tottuneelle tuntuu, kuin hyppäisi siihen kuuluisaan kaninkoloon Liisan perässä. Mukaan saa tosin innokkaan oppaan, sillä korealaiset myyjät tekevät työtään erittäin omistautuneesti ja seuraavat asiakasta metrin päästä esitellen tuotteita ja kertoen niiden eroista. Itseäni tämä ei suuremmin vaivaa, sillä kyselen muutenkin mielelläni kaupan myyjiltä neuvoa tuotteista. Mikä parasta, ostoksia tehdessä saa aina mukaan erilaisia näytteitä liikkeen muista tuotteista, joiden on tarkoitus houkutella asiakas kyseiseen liikkeeseen takaisin jatkamaan ostosten tekoa. Voin kertoa, toimii julmetun hyvin! Ostoskassin avaaminen tuntuu Jouluaatolta, kun tutkii, mitä ihania rasvoja, litkuja ja mömmöjä saa seuraavaksi kokeilla naamatauluun.

Kuvassa näkyvät yhden (eh, niitä on ehkä ollut muutama muukin) päivän ostokseni sekä kaupan päälle saadut näytteet. Kauppojen kassat tuntuvat jakelevan näytteitä periaatteella 'mitä suuremmalla rahasummalla ostat, sen enemmän saat näytteitä'. Meikkien hintataso vaihtelee laidasta laitaan ihan ÄLYhalvasta SIKAkalliiseen. Ihaninta on kuitenkin, että paikalliset tuotemerkit ovat itselleni ennestään tuntemattomia ja siksi niiden tutkiminen tuntuu aarteenmetsästykseltä. Eri meikkien valikoima on paljon laajempi kuin Suomessa ja olen mm. löytänyt täältä ensimmäisen kerran itselleni täysin sopivan sävyistä meikkivoidetta, ja jopa liian vaaleata.
Niillä, jotka minut ja ihoni vaaleuden tietävät, loksahtaa tällä hetkellä suu auki. Niinpä, eiks oo ihmeellistä?! Siinä, missä suomalaiset ihannoivat ruskettunutta ihoa ja kärtsäävät itseään tuntitolkulla, korealaisten kauneusihanteessa vaaleampi iho on kauniimpi. Oon jo monta kertaa kuullut meikkimyyjien päivittelevän: "You're so white." Believe me, I know. Oon kuullut fraasin todella monta kertaa aiemminkin, mutta ehkä sitä pidetään nyt kerrankin hyvänä asiana.

Vaaleusihanne näkyy myös tuotteiden markkinointiteksteissä. Meikkivoiteiden joukosta on vaikeaa löytää tuotetta, jonka kyljessä ei lukisi "lightening" tai "anti-darkening". Anti-darkening. Se tummumisjuttu kuulostaa yhtäkkiä todella vakavalta, ei sanaakaan kuparinruskeasta ja hehkuvasta kesärusketuksesta. Vaaleus ei ole kuitenkaan ole ainut piirre, jota aasialaiset naiset hakevat kosmetiikkahyllyiltä. Ilmeisesti hyllyiltä löytyy nimittäin myös silmäluomen taikomiseen tarkoitettuja laitteita. Länsimaisten naisten silmäluomissa on uoma, jota korealaisten silmiin ei tule synnynnäisesti. Koska teknologian ja keksintöjen ihmemaassa kaikki on kuitenkin mahdollista, on uoman luomiseen keksitty ostos-tv-tyylisiä vekottimia, joiden väitetään "korjaavan" luontoäidin virheen. Vekottimien toimivuutta en lähde arvuuttelemaan, mutta epäilen useimpien korealaisten silmäuomien syntyneen kuitenkin kirurgin veitsen avustuksella.

Jos rahani siis jonnekin uppoavat Korean maaperällä, niin kauneudenhoitoon. Pitänee ostaa oma laatikko sille tuotenäytteiden vuorelle...

P.S. Muistatteko, kun valitin, kuinka vaikeaa on etsiä shampoota kun ei ymmärrä etiketeistä sanaakaan? Ilmeni, että ilmeisesti se oli paljon vaikeampaa kuin oletin. Shampoon sijasta olin ostanutkin kaksi pulloa hoitoainetta. Ehheh. Eipähän ole ainakaan sähköiset. :)

P.P.S. Kertokaa, jos kommentoinnissa on ongelmia, niin voin yrittää tehdä siitä paremmin toimivan. Harmittaa, jos teidän jutut jää kuulematta teknisten ongelmien vuoksi. :/