Ensimmäiset päivät

Ensimmäiset jetlagin sumentamat päivät vietimme muiden vaihtarien kanssa kiertelemällä kampuksemme lähialuetta, Sinchonia ja yritimme saada käsitystä alueesta. Alueen hahmottamisesta tekee jokseenkin haastavaa se, että suurin osa kylteistä on kirjoitettu koreaksi, hangul-kirjaimin, ja oma tietämykseni kyseisestä kielestä on VARSIN rajoittunutta.

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä pienessä, hyvin vaatimattomassa ruokapaikassa, joka tarjosi korealaista ruokaa hyvin edulliseen hintaan. Hinnat vaihtelivat 1500 ja 4000 Korean wonin välillä, mikä on euroissa suunnilleen 1,2 - 3,5 euroa. Tiedätte siis mistä johtuu, jos palaan Suomeen paria astetta muhkeampana kuin lähtiessäni olin. Kyseinen ruokamesta oli korealaisittainkin erittäin edullinen eikä ehkä kaikkein tyylikkäin lafka, mutta hinta-laatu-suhde oli erinomainen.

Ruokana oli tällä kertaa tuota hauskan näköistä läpikuultavaa nuudelia sekä lihapataa, johon oli piilotettu jonkinlaista ryynimakkaran pätkää, maksan paloja ja monenlaista epämääräistä lihakimpaletta. Itse keskityin nuudelin mussuttamiseen ja oli se kyllä vähän toista, kuin minuutin mikronuudelit. Kyseiset nuudelit eivät muistuta pastaa, vaan ovat ennemmin limaisia ja kumimaisia. Ja mä tykkään niistä ihan hurjasti! 

Kuten moneen aasialaiseen kulttuuriin kuuluu, syödään ruoka syömäpuikoilla ja joskus lusikalla avustaen. Koreassa syömäpuikot ovat metalliset, mutta itse en ainakaan kokenut tämän eroavan juurikaan puisilla puikoilla syömisestä. Haarukoita en ole nähnyt kuin paikallisessa Halpahallissa kertakäyttöisten aterimien hyllyllä, joten suosittelen tutustumaan syömäpuikkoihin ennen Koreaan tulemista tai ottamaan omat aterimet mukaan.

Yllä on kuva asuntolasta, jonka yhdeksännessä kerroksessa tulen majailemaan tulevan vuoden ajan. Asun noin 25 neliöisessä huoneessa yhdessä mun japanilaisen kämppiksen kanssa. Meillä on myös vessa ja suihku oman huoneen yhteydessä, mikä ei ole mikään itsestäänselvyys kampuksella asuessa. Mikä onnenjumalatar mua onkin suosinut viimeisten kuukausien aikana, älä jätä mua! Alla näkyy mun opiskelunurkkaus ja pala mun sängystä. Kuvassa näkyy viehkeästi vessasta tuleva valokaista ja oikealla on ovi käytävään. Vaikka kuva näyttääkin epäilemättä sisustuslehden sivuilta lainatulta, vannon, ettei tilanne ole lavastettu. ;)

Alla näkyvät kuvat on otettu Ewhan kampuksella, muutaman minuutin päästä asuntoloiltamme.Valmistujaispäivänä Emerson-kappeliin virtasi sadoittain ja sadoittain valmistuvia opiskelijoita (joilla oli kaavut ja lakit amerikkalaistyyliin, sekä iso valkoinen rusetti kaulassa) sekä heidän perheitään.

Alla oleva kuva on ECC-rakennus, josta löytyy luentosalien lisäksi mm. kuukausimaksullinen kuntosali, kirjakauppa, ravintoloita, ruokakauppa, rukoushuone, Starbucks... Oikeastaan kaikki mitä voisi kuvitella yliopiston arjessa tarvitsevansa. Vielä kun saisivat sinne vaate- ja kenkäkaupan, josta löytyy länsimaisia kokoja, niin mun ei tarvitsisi lähteä koko kampukselta koskaan. Viiiitsivitsi.

Tällaisessa paikassa mä siis elän täällä. Terveisiä Suomeen, mitä sinne kuuluu?

Uusi koti

Mä olen täällä. Soulissa. Ihan oikeasti. Mä olen ollut täällä nyt neljä kokonaista päivää ja edelleen tuntuu, että eläisi unessa, josta voi koska tahansa herätä takaisin omaan Jyväskylän asuntoon, lähteä kauppaan ostamaan lisää kaurapuurohiutaleita ja tomaatteja, ja lähettää kaverille lounaskutsun Katriinan kasvisravintolaan. Sen sijaan mä herään huoneessa, jonka toisella laidalla nukkuu mun japanilainen kämppis, aamiaiseksi on tonnikalamajoneesitäytteistä riisikakkua, joka on kääritty merilevään ja mun puhelin ei edelleenkään toimi.

Jos mulle sattuu sitä sun tätä Suomen maaperällä, voitte kuvitella kuinka paljon häsläystä oon kehittänyt täällä aikaan. Ensimmäisen päivänä luulin ostaneeni 2 litran vesipullon, mutta illalla hampaiden pesun jälkeen vettä juodessani huomasin veden eksoottisen maun ja kurkkua mukavasti lämmittävän vaikutuksen, ja totesin ostaneeni sojua, korealaista 25 prosenttista viinaa. Ups. Tänään jäin jumiin vessaan 10 minuutiksi, kun mulle ei tullut mieleenkään kääntää vessan kahvaa ylöspäin. Ups, taas. Toistaiseksi oon kuitenkin yhtenä palasena, en ole hukannu mitään tärkeää enkä ole eksynyt kertaakaan. Pahasti.

Terkkuja Suomeen, täällä on hassua, omituista ja ihanaa!

(kuva otettu You Are Here -kahvilassa, Hongdae-alueella)

Ennen kuin lähden

Ystävät, perhe ja muut blogiani lukemaan eksyneet lukijat, tervetuloa seikkailemaan kanssani maailmankartan oikeaan laitaan. Kuuden päivän kuluttua matkaan Helsinki-Vantaalta Moskovan ja Hongkongin kautta Souliin, Etelä-Koreaan ja aloitan siellä koko lukuvuoden mittaisen opiskelijavaihdon. Toivelistalla ovat (opiskelun lisäksi, juujuu äiti) Etelä-Korean upeaan ruokakulttuuriin tutustuminen, kielen oppiminen, vaellukset Etelä-Korean kauniissa luonnossa, uusien ystävien kanssa seikkaileminen ja muun Aasian tutkiminen.Voi pojat.

Siitä on nyt yli kahdeksan ja puoli kuukautta, kun sain sähköpostiin tiedon opiskeluvaihtoon pääsystä. Voin kertoa, se on pitkä aika odottaa jotain ja tunteet ehtivät heilahdella vaihdon suhteen aika lailla. Kahdeksassa kuukaudessa ollaan murrosikäisen nuoren tapaan päästy ahdistuksesta innostukseen ja epävarmuudesta päättäväisyyteen. Jännittää, välillä ihan pelottaa, mutta menen silti.

In the end we only regret the chances we didn't take. 

 Indeed. Nyt eletään, vaihdekeppi kutosella.