Kuala Lumpur kahdessa päivässä

Toistaiseksi pisin reissuni Aasian mantereella koitti helmikuun alussa, kun lähdin kiertämään Malesiaa kahdeksi viikoksi. Päädyin hetken mielijohteesta käymään myös Thaimaan puolella neljän yön verran, mutta siitä kerron enemmän seuraavissa postauksissa. Sitä ennen Kuala Lumpur, Malesian suurin kaupunki ja liittovaltion pääkaupunki, kaverien kesken KL. Vaikka kaupungissa on 1,9 miljoonaa asukasta, tuntui alue varsin pieneltä kahden päivän kuljeskelun jälkeen, kun tajusin voivani kävellä paikasta toiseen kartta toisessa kädessä (mä mitään GPS:ää tarvii, paperiversion saa kivasti rutattua reppuun).

Kuten ehkä tiedätte, tällä viikolla vietetään kiinalaista uutta vuotta. Tuleva vuosi on vuohen vuosi, MINUN vuosi, ja kylläpä ne minun vuotta osaa juhlistaa. Hongkongin reissun aikanakin huomasimme punaisia koristeita, mutta nyt oli kyllä jo räjähtänyt käsiin lyhtyjen ja tupsujen kanssa. Voin vain kuvitella, kuinka ylläolevan ostoskeskuksen sisustaja on hullunkiilto silmissään yrittänyt kuumeisesti keksiä, miten voisi saada paisutettua koristebudjettia vielä parilla sadalla.... tuhannella ringgitillä (Malesian valuutta). Uuden vuoden koristeille oli omia kauppoja, joissa ei todella oltu säästelty punaisen värin tai kullan kanssa. Lyhtyjä löytyi sadassa eri koossa ja muodossa ja eri kuvioilla, tupsuja ja muovisia kukkia samaten.Voiko koristeita muka koskaan olla liikaa? 

Ei voi.

Kuala Lumpur on kaupunkina suhteellisen moderni, mutta sivukaduille eksyttyään voi löytää arkisen luovuuden osoituksia. Miten moneen tavallinen muovipullo taipuukaan: putkitöihin, pressukatosta suorana pitäväksi painoksi tai tuulikelloksi. Arjen nerokkuutta.

Kuala Lumpurissa on kiinalaisyhteisön lisäksi mittava intialaisyhteisö, joka osaltaan värittää kaupungin kulttuurista ja uskonnollista kirjoa, ruokaa unohtamatta. Kaupunki on täynnä intialaista ruokaa tarjoavia ravintoloita: naan-leipää, massaman currya, roti-lettuja rapeana, sokerilla, suolaisena, nasi lemak -riisiherkkua, kookosriisiä, lasseja... Ommm nomm nommm, löysin uuden suosikin. Aasia todellakin on kulinaristin unelmapilvilinna.

Malesialla on myös omia ruokalajejaan, joita kokeilin aamupalaksi käydessäni suosituilla Imbi-ruokatorilla. En tiedä edelleenkään mitä suurin osa syömistäni ruokalajeista oli, mutta jotenkin Soulin aikana on päässyt jo aika hyvin eroon turhista ennakkoluuloista, joten nappailin lautaselleni kaikkea mikä näytti hyvältä TAI mielenkiintoiselta.

Kaupungin Chinatownin kupeesta löytyy kaupungin vanhin hindutemppeli, Sri Mahamariamman -temppeli. Temppelin näyttävä julkisivu ohjaa ihmiset sisään, kunhan muistaa jättää kengät temppelin ulkopuolelle. Harmittelin sisäpihan upeita taideteoksia tutkiessani, etten ollut tajunnut etukäteen tutustua hinduismiin, enkä tiennyt jumal-, ihmis- tai eläinhahmojen merkitystä.

Uskonnollisten symbolien sijaan katseeni kiinnittyi siis temppelin upeisiin patsaisiin ja koristeelliseen kattoon. Kamerani täyttyi kuvista kattokruunuista, mielenkiintoisesti kuluneista seinistä ja muusta oleellisesta. Mutta katsokaa nyt noita upeita maalattuja kääröjä kattokruunun ympärillä ja värien harmoniaa!!!

Melko lähellä hindutemppeliä sijaitsee myös Kuala Lumpurin Little India, jonne eksyin pitkän kävelyreittini loppupuolella. Yllättäen kaupunginosassa ei Chinatownin läheisyydestä huolimatta ollut juurikaan turisteja. Voitte siis kuvitella kuinka hämmentyneeltä näyttivät intialaisen kahvilan henkilö- ja asiakaskunta, kaikki miehiä, kun sisään marssi yksinäinen vaalea ja nuori nainen reppu selässään. Työntekijät eivät puhuneet sanaakaan englantia (lienee tarpeetonta mainita, että malaiji, Malesian kieli, on itselläni vielä vähän vaiheessa), mutta onneksi viereisen pöydän punahiuksinen herrasmies alkoi esitellä ruokalistaa innokkaasti. Hän tilasi minulle sokeritäytteisen letun (dosai, nautittiin erilaisten kastikkeiden ja curryn kanssa) ja maitoteen, indian style.

Kylläpä onnistuin show'n kehittelemään ravintolassa. STORYTIME!! Olin ostanut aiemmin päivällä vesipullon, jonka korkki osoittautui erittäin tiukaksi. Itse asiassa onnistuin pulloa avatessani saamaan vasempaan käteeni komeat vesirakkulat, joita sitten esittelin viereisen pöydän herroille. Nämä ihmettelivät ääneen miten olin onnistunut saamaan niin valtavat rakkulat (isoimman läpi näkyi valo, true story) ja kun esittelin edelleen tiukasti kiinni olevaa vesipulloa, kilpailuvietti heräsi: miesten selät suoristuivat, hauikset pullistuivat ja testosteronia tihkui korvista (näin ainakin haluan tämän muistaa). Pullo kiersi, naamat punehtuivat niin että korvista tuli savua ja mies miehen jälkeen he joutuivat toteamaan saman kuin minäkin. Vesipullo - raaka voima, 6-0.

Koska luovuttaminen ei ole vaihtoehto, otettiin kootut Pirkkavinkit käyttöön. Pullo sai kokea melkoisen rääkin, ennen kuin viimein, 15 minuutin hihityksen jälkeen tarjoilija viimein tuli takahuoneesta avoin pullo kourassaan ja korkki entisenä. Vai ei aukee vai??

Malesian pääuskonto on islam, mikä näkyy katukuvassa erityisesti naisten vaatetuksessa ja upeiden moskeijoiden runsautena, mutta myös halal-ruuan saatavuutena. Yli 100 vuotta sitten rakennettu Masjid Jamek tai Jamek-moskeija suomalaisittain on vaaleudessaan ja rauhallisessa tunnelmassaan vaikuttava kokemus, kuten muutkin moskeijat joissa vierailin matkan aikana.

Vaikka en olekaan erityisen uskonnollinen, nautin kirkon rauhoittavasta tunnelmasta ja hengellisyydestä. Sitä samaa rauhaa voi aistia moskeijoiden pylväiden välissä. Monet muslimit tulevat moskeijaan päivänokosille tai ruokailemaan moskeijan tarjoamaa ruokaa. Juttelimme hetken alemman kuvan herran kanssa, joka kertoi tulevansa aina tiettyyn päivänaikaan ruokailemaan moskeijaan ja siten säästävänsä rahaa.

(Auringossa kiiltävä leopardikuosinen anitahirvoshuivini sai moskeijalle työskenteleviltä muslimirouvilta kehuja. Selkeästi olisi astetta villimmillä huiveilla markkinarako muslimimaissa.)

Masjid Negara tai The National Mosque, on huomattavasti modernimpi kuin Jamek-moskeija. Suihkulähteet liplattavat ja linnunlaulu kaikuu avoimessa tilassa (en osannut päättää olivatko laulunokat valloittaneet moskeijan katon vai tuliko ihastuttava taustaääni kaiuttimista).

Mistä tunnistaa korealaisen turistin? Ensimmäinen vihje, sen toisessa päässä on kamerapuhelin. 

Se sen pituinen se, tällä erää. Tarina jatkuu seuraavaksi Malaccassa ja Langkawin saarella, ja sitten päästään jo Thaimaan rannoille merenkohinaa kuuntelemaan. Odotan innolla kommenttilootan täyttymistä. :--------*